Vuonna 2012 useita puolustusvoimien käytöstä poistuvia alueita tarkasteltiin erityisesti niiden luontoarvojen näkökulmasta. Yhtenä selvitysten tavoitteena oli antaa taustatietoa lepakoiden esiintymisestä ja suojelutarpeesta saarien jatkosuunnittelua varten.

Selvityksen perusteella arvioitiin lepakoiden esiintyminen selvitysalueella sekä lepakoiden kannalta tärkeät alueet.  Tarkastelun tuloksena varuskunta-alueiden tulevalle käytölle on laadittu toimenpidesuosituksia riippuen alueiden tärkeydestä lepakkojen elinympäristön kannalta.

Rakennukset tarjoavat päiväpiiloja

Selvityksistä käy ilmi, että osa tarkastelluista varuskunta-alueista, kuten Suomenlahden linnakesaari Kirkonmaa Kotkan edustalla ja Russarö Hangon edustalla, tarjoavat oivan elinympäristön useille eri lepakkolajeille. Molemmissa paikoissa tavattiin Suomessa havaituista 13 lepakkolajista neljä.

Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat kaikki hyönteisravintoa käyttäviä pienlepakoita ja ne ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Keskeisellä sijalla niiden kesäaikaisissa elinympäristövaatimuksissa ovat päiväpiilot (lisääntymis- ja levähdyspaikka), joita löytyy etenkin rakennuksista ja puunkoloista.

Erityisesti kantaville ja imettäville naaraille hyvät saalistusalueet päiväpiilon lähellä ovat ehdottoman tärkeitä. Varuskunta-alueiden tyhjät rakennukset ja metsäalueet tarjoavat näiden lisäksi myös suojaisia kulkureittejä päiväpiilojen ja saalistusalueiden välillä.

Lepakkolajien lisäykset ja havaintomenetelmät

Selvitykset toteutettiin kesällä maastotutkimuksena, jolloin lepakoille tyypilliset ympäristöt kartoitettiin vuorokauden eri aikoina.

Lepakoiden havainnoimiseen öisillä maastokäynneillä käytettiin ultraääni-ilmaisinta eli lepakkodetektoria, jolla voitiin havaita lepakoiden päästämät kaikuluotausäänet.

Selvityksessä käytettiin lisäksi automaattisia detektoreita, jotka nauhoittavat lepakoiden ultraääniä muistikortille, ja joita oli mahdollista jättää maastoon pitkiksikin ajoiksi. Tällä tavalla saatiin havaintoja lepakoiden aktiivisuudesta tietyssä paikassa

Selvitysalueilla tehtiin havaintoja neljästä lepakkolajista: pohjanlepakosta, viiksi- ja isoviiksisiipasta sekä vesisiipasta. Kaikki lajit tunnistettiin maastossa, tai jälkikäteen analysoimalla nauhoitettuja ääniä tietokoneella äänianalyysiohjelmalla.