Mistä oikea menetelmä sisäilman mittaukseen?

Sisäilmaongelmien aiheuttajaa on joskus todella vaikea löytää ja perinteisissä mittausmenetelmissä, kuten kosteus-, home- ja VOC-mittauksissa, löytyy useita epävarmuustekijöitä.

Uusia menetelmiä sisäilman mittaukseen kehitetään ja tutkitaan jatkuvasti. Esimerkiksi kolmivuotisessa Toxtest-hankkeessa on tarkasteltu homeiden ilmaan erittämiä myrkkyjä eli toksiineja. Ennakkotietojen perusteella toksiinimittaukset eivät vielä tarjoa menettelytapaa, jolla homevaurioiden vakavuusaste voitaisiin varmuudella todeta.

Senaatti-kiinteistöjen Etelä-Suomen alueella ei toistaiseksi käytetä toksiinimittauksia, koska niiden arvioinnissa käytettäviin raja-arvoihin ei ole virallista lainsääntö- tai terveysperusteista määritystä. Olisi kuitenkin toivottavaa, että toksiinimittausmenetelmät vakioituisivat ja raja-arvomääritykset virallistettaisiin, jotta menetelmää voitaisiin alkaa käyttää.

Raja-arvoja tarvitaan

Vaikka rakentamisessa käytetään pääsääntöisesti vähiten päästöjä aiheuttavan luokituksen (M1-luokan) materiaaleja, huoneilmassa esiintyy edelleen rakennusmateriaaleista johtuvia kaasumaisia epäpuhtauksia.

Toiveena on ollut kehittää suoraan osoittavia analysaattoreita tutkimusten helpottamiseksi ja ongelman aiheuttajan löytämiseksi ripeästi. Valitettavasti ainepitoisuudet ovat tällä hetkellä tuhannesosia siitä, mitä analysaattorit voivat todentaa. Lisäksi mahdollisuus puolihaihtuvien yhdisteiden (SVOC) mukaan tulemisesta tutkimuksiin tuo lisäpainetta laitekehitykselle.

Ihmisten kasvava tietoisuus sisäilma-asioista madaltaa kynnystä reagoida oireiluun, jolloin ongelmaan voidaan tarttua nopeasti. Toisaalta tutkimusten määrä kasvaa. Analysointia varten tarvitaan raja-arvot, jotka määrittelevät tilassa hyväksyttävän tason.